|
Kapkaupunki tarjoilee Etelä-Afrikan parhaita paloja eurooppalaisessa ilmapiirissä. Kompaktissa Kapissa saa samalla kattauksella luonnon ja kaupungin. Pöytävuori ei ole ansiotta maailman matkailukohteiden kolmen kärkeen listatun Kapkaupungin ikoni. Massiivinen vuori on aivan käden ulottuvilla, kaupunki kiehnää vuoren kyljessä. Silti vuorella pääsee aivan toiseen, hiljaiseen ja ikiaikaiseen maailmaan. Huipulta näkee kirkkaalla säällä lähes koko vihreän Hyväntoivonniemen antimet. Pohjoisessa lepää kaupungin keskusta, lounaispuolella näkyvät Camps Bayn prameat asunnot ja valkoiset rannat. Etelässä häämöttää viinitiloja ja niiden takana Hyväntoivonniemen kärki. Kaikkea kehystää huikaisevan sininen Atlantti. Yli kilometrin korkeuteen nousevalle vuorelle kulkee köysiradan ohella lukuisia patikkapolkuja, joista suosituin lähtee satukirjamaisesta Kirstenboschin puistosta. Vuoren laella ei kiipeilijän taitoja enää tarvita eikä tasaisella huipulla juuri jalkoihinsa tarvitse katsoa. Voi huoleti ihailla vuorella kasvavaa 1500 erilaista kasvia, joiden lomassa vipeltää lintuja, sammakkoeläimiä ja pikkunisäkkäitä. Lystikkäin niistä on isolta marsulta näyttävä kapintamaani. Latteallakin huipulla tuulee, joten lämmin vaate on paikallaan myös eteläisen pallonpuoliskon kesällä eli joulu-helmikuussa. Hyväksi lämmittelytavaksi Pöytävuorella näyttäytyy huopa, oman kullan kainalo ja kuohuviini kera Atlantin auringonlaskun. Eurooppalaisen afrikkalainen kaupunki
Pöytävuorta verhoaa monesti pilvisumu eli ”pöytäliina”, jonka helmat valuvat kaupungin keskustaa kohti. Vuoren ja meren välinen keskusta on tiivis ja miellyttävän eloisa. Suunnistaminen on helppoa, ja turistikin voi täällä hyvillä mielin liikkua jalan – toisin kuin vaikkapa Johannesburgissa. Kaupunkilaisjärki on Kapissakin silti paikallaan, sillä rikokset ovat myös täällä yleisiä. Hollantilaisten vuonna 1652 perustama kaupunki on yhä leimallisesti eurooppalainen. Vanhat koristeelliset rakennukset tuovat mieleen Keski-Euroopan, samoin keskustan rehevä Company’s Garden -puisto, entinen kasvipuutarha. Kapkaupunki onkin hyvä ensikosketus Afrikan mantereelle: paljon tuttua, sopivasti erilaista. Kulttuurin- ja historiannälkäisille kaupungissa on tarjolla muutamia kelpo kohteita. Castle of Good Hope on Etelä-Afrikan vanhin koloniaalinen rakennus, jonka kolmessa museossa voi tutkailla valloittajien ajan huonekaluja sekä sotavarusteita. Kiinnostavasta Afrikan kultamuseosta puolestaan löytyy mielikuvituksellisia jalometallista tehtyjä käyttöesineitä. Distirct Six -museota kiitellään kiehtovaksi ikkunaksi Apartheidin ajan elämään mutta se kalpenee Johannesburgin loistavalle Apartheid-museolle. Kapkaupungissa valkoisen vallan aikaan tutustuu paremmin Robben Islandin vankilasaarella, jossa mm. Nelson Mandelaa pidettiin vankina. UNESCO:n maailmanperintökohde on niin suosittu, että kesäaikaan vierailua voi joutua odottamaan toista viikkoa. Piristävä Pride
Etelä-Afrikan kosmopoliittisimmassa kaupungissa mustan väestön osuus on vain noin neljännes kahdesta miljoonasta asukkaasta. Enemmistö Kapkaupungin asukkaista on ns. värillisiä eli Kaukoidästä ja Länsi-Afrikasta aikoinaan tuotujen orjien ja valkoisten jälkeläisiä. Etelä-Afrikan homopääkaupungin sateenkaaribaareissa mustat tuntuvat väestörakenteenkin huomioiden aliedustetuilta. Cape Town Priden ohjelmajohtaja Brian Kruger vahvistaa turistin huomion. Hän sanoo mustien homojen olevan asemassa, jossa valkoiset ja värilliset olivat parikymmentä vuotta sitten.
Osittain tämän vuoksi Kapkaupungissa myös Priden keskeisenä osana on yhä vielä valistus, ja juhlien, kulttuuri- ja ulkoilutapahtumien ohella järjestetään luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Tänä vuonna kahdeksannen kerran järjestetty Pride on kasvattanut vuosi vuodelta suosiotaan. Tänä vuonna helmi-maaliskuussa pidettyyn tapahtumaan osallistui arviolta 20 000 vierasta. Pride-turistit tuovat kesäiseen kaupunkiin ja paikalliseen näyttämöön piristysruiskeen. Suurin osa ravintoloista ja yökerhoista niin Priden aikaan kuin muutenkin löytyvät Waterfrontin alueelta, Napier Streetin ja Somerset Roadin risteymän ympäriltä. Myös Green Pointista ja Sea Pointista löytyy mukavia ravintoloita ja majataloja. Vain homoille ja lesboille retkiä järjestävän Friends of Dorothyn vetäjä Tim Wheelan pitää Kapin yöelämää mukavan rentona, vaikka menopaikkojen tarjonta toisin voisi hänestä olla suurempikin. Napierilla oleva The Loft kuuluu Wheelanin omiin suosikkeihin. Niemen herkut
Ainakin päiväsaikaan Kapissa ja sen ympäristössä tekemistä riittää. Tim Wheelanin suosittelema päivän mittainen niemikierros on kaikkien mainospuheiden väärti. Vuokra-autolla tai valmiilla retkellä näkee jylhiä meren ja vuorten kohtaamisia sekä herttaisia kalastajakyliä. Hohtavat rannat ovat oivia auringonpalvontaan tai lokoisaan vaelteluun – uiminen sen sijaan voi olla turhankin virkistävää, sillä vesi on kesäisinkin noin 15 asteista. Hyväntoivonniemen kärki kuuluu tehtävien asioiden listaan, kunhan muistaa, että kyseessä on mantereen lounaisin kärki, ei eteläisin. Paluumatkalla Kapkaupunkiin Simon’s townin lähellä Bouldersissa majaileva tuhatpäinen pingviinijoukko on herttaisen hieno nähtävyys ympäri vuoden. 
Viininmaistelun lomassa ehtii ihailla isoja tiluksia. Kotimaassaan edullinen eteläafrikkalainen viini on kelpo tuliainen. Päivän verran on syytä uhrata myös viinitilaretkelle, vaikkei viini-intoilija olisikaan. Stellenboschin, Franschhoekin ja Paarlin alueelta löytyvät tilat ovat parhaimmillaan pittoreskeja paloja menneestä maailmasta. Vergelegenin tilalla Somersetissä voi ostaa imperialistiseen henkeen rakennetun piknik-korin ja syödä sivistyneesti eväitä satavuotisten puiden varjossa. Tämän päivän Etelä-Afrikkaa näkee parhaiten Khayelitshan townshipissä, jossa asuu noin puolitoista miljoonaa vähätuloista mustaa. Visiitti paikallisen oppaan kanssa avaa silmiä ja avartaa sydäntä. Khayelitshaan voi halutessaan jäädä yöksi pieniin aamiaismajoituksiin. Camps Bayn eliittialueen hotellien luksusta ei täältä löydy mutta palvelu on ainutkertaisen lämmintä.
Lisää tietoa:
www.pinksa.co.za
www.capetownpride.co.za
www.tourismcapetown.co.za
www.southafrica.info
Teksti: Camilla Lehtinen
Kuva: Kenneth Lehtinen
|
