Espanjalainen Nerja vie sydämen. Kaupungin arkkitehtuuri kunnioittaa perinteitä: ei yhtään rumaa pilvenpiirtäjähotellia vaan matalia valkoisiksi kalkittuja taloja, joiden seinillä helottavat ruukkukukat ja vaaleanpunaiset ihmeköynnökset.

Nerja on 20 000 asukkaan pikkukaupunki Espanjan Aurinkorannikolla, noin viitisenkymmentä kilometriä Málagasta itään. Syys-lokakuussa turistisesonki on ohi. Hotellin uima-altaassa on paljon tilaa, ja kadut ovat turvallisia ja hiljaisia kulkea. Nerjan yöelämä ei muutenkaan ole turhan levotonta. Jää aikaa huomata kukanverso valkoisen muurin harjalla. Katujen varsilla kasvaa kiinanruusuja, papukaijakukkia sekä sitruuna- ja öljypuita. Tämän vuoden oliivisadosta ennustetaan runsasta. Kulman taakse livahtaa kissa.

Vietämme häämatkaa Capistrano Villagen lomakylässä. Vuokrasimme norjalaisperheen asunnon Nerja Villas Capistranon kautta. Capistrano mainostaa itseään homoille ystävällisenä majoituspaikkana. Olohuoneessa meitä odottaakin onnittelukortti ja pullo cavaa eli espanjalaista kuohuviiniä. Onnitteluja satelee kahden viikon ajan niin hotellikeskuksen viihtyisässä, luolamaisessa Cave-baarissa kuin uima-altaalla ja kaupoissakin. Baariminna Linda neuvoo meille tien kahteen paikalliseen homobaariin. Sunnuntaina kävelemme kirpputorille Calle de Julio Romerolle. Löydämme kaikennäköistä nukkekotiin sopivista miniatyyrikottikärryistä pään hyvin viileänä pitäviin kaislahattuihin asti. Vaimo jää haikailemaan pronssisen naisreliefin perään. Kirpputorin löytää seuraamalla Rastro-kylttejä tai kyselemällä ohikulkijoilta. Varsinkin paikalliset mummot (abuelas) opastavat mielellään ja taputtavat lopuksi lämpimästi olalle.

Nerjan keskustasta löytää tien hyvin alas rannalle. Ennen homobaarien tarkastamista käymme ostoksilla vanhan kaupungin sokkeloisilla kujilla. Kun etsimme tietä näköalapaikka Balcón de Europalle, meille huikataan: ”Mäkeä vain alaspäin!” Rajallisella espanjantaidolla pärjää mainiosti. Paikalliset ovat yleensä avuliaita, ja rattaissa istuvat, tuskin puhumaan oppineet lapset heilauttavat kättään ja huutelevat ”Hola!”

Liikuntaesteiselle Nerja ei ole paras lomavalinta, vaikkakin sähköpyörätuolilla kulkeminen näyttää onnistuvan. Bussit kulkevat keskustasta vuoren rinteeseen rakennettuun Capistrano Villageen, mutta helpoin − vaikkakin epäekologisin − tapa välttää puolen tunnin ylämäki on käyttää taksia. Paikalliset ajelevat usein skoottereilla; polkupyörällä ei ylämäkiä kannata uhmata.

Kaupungin laidalla on El Refugio del Burrito, aasien suojelukeskus. Sen löytää kävelemällä bussiasemalta länteen ja siltaa pitkin kuivuneen Río Chillar −joen yli. Andalusian aasit eivät ole yhtä onnekkaita kuin Harmo, jonka kunniaksi on kirjoitettu elegia. Aasien pakolaiskeskuksessa asuu monia pelastettuja eläimiä, joiden tarinat riipaisevat. Eläimiä, jotka on hakattu ja jätetty kuolemaan. Aasit ja muulit ovat älykkäitä. Kun niitä väsyttää, ne eivät halua raataa. Jotkut ihmiset tulkitsevat tämän uppiniskaisuudeksi tai laiskuudeksi ja yrittävät piestä pois ”pahat tavat”. Pelastuneiden joukossa on keskuksen ensimmäinen asukas Romero, joka työskenteli Mijasissa aasitaksina, ja pikku Woody, joka pakotettiin kuljettamaan aikuisia huvipuistossa. Kaltoinkohdeltu Chalkie löysi turvakeskuksen omin päin. Yhtenä aamuna se vain ilmestyi portille ja on asunut keskuksessa siitä lähtien. Osa aaseista työskentelee eco-donkey-projektissa: ne hakevat ruuantähteitä Nerjan ravintoloista keskuksen muille eläimille. Paikalliset maanviljelijät käyttävät niiden lantaa lannoitteena, ja lempeimmät aasit osallistuvat lasten ratsastusterapiaan.

Toiminta eläinten suojelemiseksi on Nerjassa vilkasta. Costa Animal Society leikkaa kulkukissoja lahjoitusvaroin, ja moni pohjoismaalainen saa lemmikin Aurinkorantojen hylätyistä koirista, joita yhdistykset hoitavat, kunnes sopiva koti löytyy. Kaupassa käydessämme ostamme kissanruokaa lahjoituslaariin, josta vapaaehtoistyöntekijät kuljettavat sen ruokintapaikoille.

Päätämme adoptoida Voltille maskotin. Connan on andalusialainen jättiläisaasi (Giant Andalucian Donkey), joita on elossa enää alle sata. Siis vähemmistön edustaja sekin. Näitä lempeitä eläimiä käytettiin korkeimpien ja jyrkimpien vuorenrinteiden kyntämiseen, mutta nykyään traktorit tekevät niiden työn. Työttömäksi jääneet aasit jätetään barbaarimaisesti kuolemaan tai myydään makkaraksi. Kiitollinen Connan lähettää jättimäiset terveisensä Voltin lukijoille.

Luonnonläheinen ajattelu on muutenkin esillä Espanjassa: paperin, pahvin, lasin ja metallin kierrätys on tehty turistillekin helpoksi, ja aurinko- ja tuulivoimaa hyödynnetään yhä enenevässä määrin. Tuulimyllyt kaunistavatkin karua Sierra Nevadan vuoristoa matkallamme Granadaan. Sierra Nevadassa sijaitsee myös Euroopan eteläisin hiihtokeskus. Aamun lasketeltuaan voi vaikka suunnata iltapäiväksi rannalle.

Bussiliikenne Nerjan ulkopuolelle on järjestetty hyvin. Autot kulkevat ajallaan, ja ne ovat siistejä ja edullisia. Jos haluaa shoppailla muutakin kuin pikkuesineitä ja artesaanituotteita, kannattaa mennä Málagaan. Lippu pitää ostaa ennen matkaa bussiaseman kioskista.

Málagan Calle San Agustínilla sijaitsee Museo Picasso, joka lienee kaupungissa vierailevalle pakollinen pysähdyspaikka. Museovisiitin jälkeen kannattaa piipahtaa 1840-luvulla perustetussa sherrybaarissa Antigua Casa del Guardiassa Calle Alameda Principalin varrella. Seinät on katettu valtavilla sherrytynnyreillä, joista voi tilata lasillisen tai ostaa mukaan vaikka pullollisen. Baarinpitäjä merkitsee liidulla tiskiin, mitä olet velkaa. Kun olet maksanut, hän pyyhkäisee rätillä pöydän puhtaaksi. Sherrybaarin asiakkaisiin kuuluivat aikoinaan niin Picasso kuin Hemingwaykin. He eivät voineet sietää toisiaan, joten he käyttivät vastakkaisia ovia baarissa vieraillessaan.

Nerjan kuuluisat tippukiviluolat sijaitsevat Maron kylässä. Joukko pikkupoikia löysi ne vuonna 1959 etsiessään vuorenrinteeltä lepakoita. Yksi löytäjistä perusti myöhemmin Nerjan Burriana Beachille suositun ravintolan nimeltä Ayo’s, jossa valmistetaan avotulella valtavia pannullisia paellaa. Tippukiviluolaan laskeutuminen on kuin astuisi Sormusten herran maanalaiseen maailmaan. Kääpiö Gimli voisi kävellä vastaan millä hetkellä hyvänsä. Kävelemme Haamujen Salin läpi ja pysähdymme hengittämään kosteaa ilmaa maailman suurimman stalaktiittipylvään äärelle. Katosta tipahtelee kummitusmaisia vesipisaroita, pikkiriikkisiä läiskähdyksiä valtavissa onkaloluolissa. Heinäkuussa täällä esitetään balettia ja konsertteja.

Nerjasta järjestetään myös valmismatkoja Andalusian muihin kaupunkeihin: Córdobaan, Granadaan, Rondaan ja Sevillaan. Kiertueita kannattaa välttää, jos inhoaa tiukkoja aikatauluja, pitkiä päiviä ja turistikohteiden kiertämistä suorituksenomaisesti. Vuokra-autolla voi lähteä omin päin vaikkapa Sierra Almijara −luonnonpuistoon tai Peña Escrita -ekopuistoon. Granadassa sijaitsevaan Alhambran linnoitukseen voi varata liput etukäteen netin kautta, niin säästyy pitkältä jonottamiselta.

Pelkkä Nerjassa viipyily, tapasreittien koluaminen ja meressä tai lukuisissa altaissa uiminen riittävät hyvin kahdeksi viikoksi. Nerjaan yleensä palataan takaisin, sillä siihen on helppo rakastua.

TEKSTI SEIJA VILÉN KUVAT ANNA KORTESALMI